Tämä Ikean hirvitys palveli meitä jo kaupalla tiskin virassa. Edelliset vuokralaiset aikoivat heittää sen menemään, mutta menivät onnettomat kysymään meiltä olisiko meillä käyttöä sille vielä. Ja kyllähän kahdella oman elämän Sulon Vilenillä oli….

lipasto 1

Eihän se mikään kaunokainen ollut ja oli jonkin verran osumaakin itseensä ottanut vuosien mittaan. Väri oli meikäläisten makuun kamala, joten kaupalla se sai pintaansa pinkin maalipinnan ja kanteensa Tigerista ostetun kontaktimuovin. Maalia tuli sudittua vain lipaston taakse ja päätyyn, mikä näkyi asiakkaille. Lipaston piti olla vain väliaikainen ratkaisu, joten mitäpä siihen turhaan maalia liikoja sutimaan…

lipasto 3

Kun lopetimme kaupan meinasimme kiikuttaa lipaston kaatopaikalle, nupit oli vinkurat ja se muutenkin natisi jo liitoksissaan. Päätin kuitenkin roudata lipaston kotiin, sillä siihen mahtuu uskomattoman paljon roinaa sisälle ja täältä uupuu kunnon säilytystilat…

lipasto 4

Löysin kerran kirpparilta aivan mielettömän ihanan pinkin kukkatapetin, jolla meinasin koristella laatikot ja sutia loput lipastosta pinkillä maalilla. Tulin toisiin aatoksiin kun törmäsin netissä keskusteluihin dc-fixistä ja mielikin oli muuttunut värin suhteen…

Mistäköhän muuten johtuu, että olen yhä enemmän alkanut tykästyä valkoisiin mööpeleihin ja haluaisin koko huushollin huonekalut valkoisiksi. Aika huolestuttavaa….

lipasto 2

Koko dc-ixin laitto oli yhtä helvettiä ja kannen muovi loppui vielä kesken kaiken ja edessä oli reissu Bauhaussiin ennen kuin sain urakan loppuun. Hermot meni sata kertaa ja vannoin muovin kanssa temppuilun loppuvan siihen. Oli muuten uskomattoman hankalaa saada kulmat siisteiksi vaikka kuinka olisin käyttänyt apuna tukankuivaajaa ja ties mitä vempainta. Pientä päänvaivaa ja hermojen menetystä aiheuttivat myös meidän nelijalkaiset ystävät ja ilmassa leijuvat kissankarvat. Kissojen mielestä meikäläisen ähellys oli sangen mielenkiintoista ja tutkailun arvoista, toisella kädellä heiluttelin tukankuivaajaa ja toisella heittelin kissoja kauemmaksi. Ja kaikki karvat ja roskat mitkä jäivät muovin alle myös näkyivät päällepäin, joten yritin hirveällä vimmalla pyyhkiä pintoja puhtaaksi sitä mukaa kun etenin…Mission impossible. Ehdin jo samalla Bauhaussin reissulla ostamaan keittiön kaappeihin pari rullaa punaista kukkakuosia, mutta se projekti on ainakin toistaiseksi jäissä…

Lipaston nupeiksi löytyi joskus Ikeasta ostetut muovinupit, jotka odottivat käyttöönottoa kaapin perukoilla. Mies halusi laittaa jokaiseen laatikkoon eri väriset ja kivaltahan tuo loppujen lopuksi näyttää, vaikka siitäkin saatiin hillitön kinastelu aikaiseksi. =)

lipasto 5

Koko homman piti olla nopeaa ja siksi päätinkin uudistaa lipaston dc-fixillä enkä maalilla, mutta sain siihen tuhrattua melkein pari päivää ja aiheutettua ihan hirveän sotkun koko kämppään. Samassa ajassa olisin hionut ja sutinut hela hoidon maalilla…

Joka tapauksessa lopputuloksesta tuli tyydyttävä ja valkoinen pinta kyllä ilahduttaa silmää, en olisi kyllä ikinä uskonut että päästelisin joskus jotain sellaista suustani.=D

Ja arvatkaas mitä, möin 50-luvun punaisen kaunottareni pois ja ostin tilalle VALKOISEN sohvan, huhhuh.